nonni taas siitä on ikuisuus ku oon kirjottanu! hupsisheijaa!
okei vähä päivitystä siis. meidän kuoron Washington DC-trip peruuntu, koska ei ollu tarpeeks lähtijöitä. mut me ollaan 100% varmasti menossa johonkin enskevään aikana, luultavasti Chigagoon, se on kuitenki tos melko lähellä :D
sitte tänää varmistu että pääsen Floridaan maaliskuussa! eikä se edes ole mikää rotaryjuttu, vaan tapasin yhden ruotsalaisen tytön (se on mun paras vaihtarikamu från sverige 4evah!) meidän rotarypiiristä, ja olin sen kanssa Lansingissa kerran ja sen hostäiti tykästy muhun kovasti :D joten viime viikonloppuna kun meillä oli meidän piirin toka konferenssi, julia (tää ruotsineiti) kysy multa että haluunko Floridaa. no tietty!!! jutskailin sitte vähä tyyppien kanssa ja hippeli hoppeli, sinne mä meen sit maaliskuussa! julian hostäiti varas tänään lentoliput :D ainoo mitä mun pitää maksaa on se lentolippu, n. $350 ja sitte jos ostelen jotaki. kute vaikka vaatteita, taas jälleen kerran. :D ja mikä parasta, mulla on synttärit siellä! täytän 18! apua, ikäkriisi!!
muuten on aika perustouhuja täällä. ei mitää elämää mullistavaa. oon tavannu vieläki uusia ihmisiä (en kyllä tiiä miten se on mahollista, on tää kyl aika pieni paikka missä oon, haha) ja kyl mä täällä nautin olla.
saa ny kattoo mitä ton perheen vaihtamisen kanssa käy, koska tää perhe jossa oon nyt, mielellään pitäs mut täällä koko vuoden. enkä mä haluu vaihtaa takas siihe perheeseen jossa oon viettäny muutamia viikkoja, sillo aluks ku tulin ja kerran ku nää oli jossai matkalla ja menin viikoks siihe toisee perheesee. en vaa jotenki.. tunne olooni nii kotosaks ku täälä näitten kanssa. ja sit mikä mua pelottaa on se, että nyt ku oon tottunu et saan olla aika rennosti täs mun perheessä, kun oon ainoo lapsi, nii jos meenki johonki perheeseen jossa on tosi tiukat säännöt kaikille lapsille jne. okei elämäähän se vaa on ja uus kokemus, mut en halua kokee sitä hirveetä tunnetta ku tulee uutee perheesee ja koittaa sopeutuu, just ku on oppinu oleen niin rennosti yhdessä perheessä. huoh. nojaa saany kattoo, miten käy, koska se riippuu mun klubista että miten ne tykkää tosta ideasta et jäisin tänne. on nii helppoo olla mun hostäidin ja -isän kanssa! kaikki sujuu nii mukavasti.
mua hämmentää joka ikinen kerta, kun meen youth grouppiin (keskiviikkosin nuoret tapaa kirkossa ja sit me pelataa yhes jotai ja sit lauletaa jumala/jeesuslauluja ja rukoillan ja puhutaan uskosta) ja kuuntelen mitä nää täällä puhuu. nuoret on todella todella todella uskonnollisia. ja ne puhuu niin avoimesti niitten uskosta! en viitti sanoo niis tapaamisis yhtään mitään mun mielipiteistä, koska musta tuntuu ettei ne ottas sitä hyvin vastaan. en oo maailman uskonnollisin ihminen, enkä ainakaa läheskää yhtä paljo ku nää täällä. se saa mun hämmennyksiin joka kerta, ja mulle tulee tosi epämukava olo. nii tosiaa tänää kysyin ku juteltii että onko jumala teidän mieletä naine vai mies, ja kaikki vastas tosi jotenki tökerösti ja jyrkästi että no mieshän se, mehä sanotaa "he" "god" ja "father of jesus". no niihä niitten raamatus lukeeki, meillä ku suomeks ei oo hän-sana amiehelle ja naiselle. en tiiä site miten se on kirjotettu alkuperäsessä raamatussa. mutta joo kuitenki, eipä ne sitä hirveesti miettiny että mitä mä kysyin, tai ees antanu mahollisuutta ajatukselle että onko se kumpaakaan sukupuolta. en mä tiiä. jotenki sain semmose kuvan että ei nää täällä oo yhtä avoinmielisii ku mitä meidä kirkossa, tai en mä tiiä. kuiteski!
meidä kuorossa alotettii harjottelee joululaului joku viikko pari sitte.... apua. meil on varmaa joku yli 10 joulupiisiä, joista kunnolla en osaa yhtäkää. on siel tuttui, mitä oon kuullu, mut en vaa osaa. huoh, ja kohta se jouluki tulee. ahdistaaaaaa!
kelit on ollu vilposii! tänää ennen puolta seittemää illalla oli sellaset 40 fahrenheittiä, joka on 4,4 celsiusta. eli aika viilee sillee.. hehe:D musta se on ihanaa! ja tuulee muute pirusti. en jaksaiskaa enää kesää. yäk, en kestä sitä kuumuutta kyllä hetkeen.
uuups kello on yli puolenyön! noh, johanha mä tossa maanantaina nukuin 3h päikkärit... :D
ja soitin toiselle siskolle kaukopuhelun mun suomenpuhelimel, hupsis, oli aika pitkä puhelu, sori sinne kotio, toivottavasti ei tuu kauheeta yllärilaskua.......
mitäs viel lörpöttäs! AINII! eilen meillä oli iha vika tapaaminen meidän cross country-teamilla, ja vanhemmat tuli sinne kanssa ja syötii iha kunnon illallinen yhessä kaikki ja mentii auditoriumiin, ja meidän 2 valmentajaa (molemmat naisia) kerto niitten kokemuskia tästä kaudesta ja muutaki mukavaa. itkin varmaa 3h putkee. toisella meidä valmentajista (päävalmentaja) on ollu vähä vaikeeta, sen isällä todettin syöpä, ja se kerto siitä avoimesti ja itki lavalla. sit toinen valmentaja, se sai lapsen (tosi söpön tytön, kantelin sitä sylissä kerran meidän team dinnerillä ja se oli maailman söpöin pullukkavauva joka kuolas söpösti mun paidalle!) tossa 4kk sitten joten se on koittanu tasapainotella sen elämää tosi paljo. koko ilta oli niin tunteikas. ja meidä päävalmetaja puhu n. 2min joka ikisestä tiimin jäsenestä, eli meistä juoksijoista, ja se oli niin söpöä. mä vaa punastelin ja hihittelin lavalla ku se kutsu mut :D saatii paksut kirjeet, joissa oli sisällä joitain monisteita juoksemisesta, kaikkien parhaat ajat, vinkkejä, ja semmonen iso punanen W minkä voi silittää johonki! mä niin ompelen sen mun rotarytakkiin!! se on niin täydellinen siihen!
sit ku pääsin kotii, mulla oli niin järkyttävä päänsärky pillittämisestä, että mua ihan oksetti. meninki sit poikkeuksellisesti jo puol 11 nukkumaa :D
oli toi cross country hyvä valinta. se anto mulle paljon enemmä ku osasin kuvitella, ja tajusin sen vasta näin jälkeenpäin. kaikki ihmiset on niin ihania ja ja ja meidän valmentajat ja kaikki... voi että. <3
meidän rotary konferenssissa viimeviikonloppuna oli 3 vaihtaria, jotka menee takas kotii joulun jälkeen, koska ne tuli tänne jenkkilään/kanadaan tammikuussa tän vuoden alussa. niillä menee niitten maissa vuodenajat ja koulut eritavalla. ne oli kotosin perusta, argentiinasta ja australiasta. halailin siellä niitä sit tippa linssissä ku ei enää ikinä varmaa tavata, seuraava konferenssi on vasta sit ku ne on jo lähteny. siinä samalla rupesin miettii et millastakohan se on sit ku mä lähen.... iha kauheeta. nyt jo itkin noin paljo, niitten puolesta ja omastani. mä rakastan kaikkia ihmisiä kotopuolessa, rakastan suomee, se on mulle hirveen tärkee. mut ajatus siitä, että palaaminen sinne mun pieneen tuppukylääni, jossa mahollisesti juuri mikään ei oo muuttunu (paitsi ihmiset tietty) - se ahdistaa. ja sopeutuminen takas vie todella kauan aikaa. mulla on vajaan vuoden aikana tapahtunu niin paljo ja sit ku meen takas nii palaan takas tylsään arkeen... ja mitä mä teen lukion jälkeen? oon jumissa siellä ainaki vielä 2 vuotta, eikä mulla oo mitää aavistusta mihi mä sitten suuntaan. a h d i s t a v a a.
nojaa, en haluu ajatella tollasia liikoja, nyt on mun aika pitää hauskaa, tavata ihmisiä, kokeilla uusia juttuja, kerranki ku oon tääl, hei! noita voi sitte ahdistella ku menee takas, eh eh eh. (stressaan koulua aivot korvista valuen ku palaan....)
mut iha hienoo on kyl ollu tähän mennessä, jenkkilässä oon viettäny jopa kokonaiset 3kk ja 3 päivää, jos ihan oikein laskin (luultavasti en, ei oo iha vahvin laji toi matikka) :D mut ainaki se 3kk tuli täytee viimeviikol!
okei, ehkä mä vihdoin meen nukkumaan. hyvää yötä maailma täältä michiganista :)
<3lla siljapupunne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti