Mä oon oikeesti hullu...

...ihan vaan tiedoks jos ette vielä tienny.

Mulla oli tänään ekat cross country-harkat. Cross country on juoksemista. Kovalla, pehmeällä että sekavalla maalla! Harkkoja on milijoona viikossa, mut sehän on vaan hyvä juttu. On erilaisia päiviä - rankkoja, helppoja ja kai keskivaikeita. Tänään sattui mun tuurilla olemaan rankka reeni! Me mentiin juoksemaan rannalle, eli siis vauvanposkensileälle hiekalle, joka upottaa. Sitä ennen juostiin pikkupätkä lämmittelyks. Sitten kun oltiin lämmitelty, juostiin muutama kymmenen metriä tosi jyrkkää dyyniylämäkee, ja juostiin alas. Ja nää hullut teki sitä varmaan ainakin 6 kertaa, tosin ei ihan kaikki. No mä en pystyny siihen kun kaks kertaa :D mulla ei oo kunto tällä hetkellä parhaimmasta päästä, ja tää oli hirmu rankka alotus. But hei, ainakin seruaavat harkat tuntuu helpommilta! :) Tosin oon huomenna varmaan yön jälkeen ku tiiliskivi :D
Ja ihan paras juttu oli että tapasin ihmisiä! Ja pari paidatonta tosi ruskettunutta dudea! Oli aika jännää ku Steve ajo mut meidän lähtöpaikalle ja kaikki tuijotti :D Mutta tosiaan joo tapasin yhden tytön joka on kans 17v, ja sillä on jopa eka tunti samaa kun mullakin tää semester (jakso)! Eli kuoroa jee! Se oli tosi mukava. Huomasin että mulle tuli heti parempi olo kun tapasin ihmisiä. Vihdoinkin! Enhän mä ookaa ollu täälklä ku kolme viikkoo ilman omanikästä seuraa :D Joten sekin on yks hyvä syy, miks jatkaa cross countryä. Jiiihaa!

Skypetin tänään äitin ja sen heilan (hihi) eli miehen kanssa ekaa kertaa sen jälkeen kun lähdin Suomesta. Tosin mun kannettavassa ei oo kameraa, mut ainakin kuulin äänet hyvin ja mut kuultiin kans. Jeejee!
Ainiin ja ne aikoo lähettää mulle salmiakkia ja suklaatia ja suklaatia ja salmiakkia!!!!! Siitä hyvästä sanon JEE!

What really matters.... Fazer.

ps. mulla on vieläkin noi mun nilkkasukat ja kengät täynnä hiekkaa... Ja jos tarkkoja ollaan, sitä hiekkaa oli sit niinku ihan joka paikassa. Niinku niinku ihan kaikkialla. Siis IHAN joka puolella. Junou vaatteiden sisällä ihan. Niinku ihan niinku siellä ja täällä.

Mitäköhän outoja juttuja oon muuten huomannu täällä! Kaikki kyselee millä tapaa erilainen Amerikka on kun Suomi. En mä osaa vastata tohon Tulin tänne varmaan liian avoimin mielin, koska mikään ei tunnu oudolta, se on vaan se tapa miten täällä toimitaan. En mä tiedä. Vaikka nää säilyttääkin niitten voijötiköitä (tai slaisseja oikeestaan) lämpösessä, ja silti käytäää sitä monen tunnin päästä uudelleen. Tai vaikka ne syökin mössöjuttuja aamupalaks. Tai vaikka ne ei pidäkään ovia melkein koskaan lukossa. Vaikka tai suurin osa autoista (missä mä oon ollu) on automaattivaihteisia. Taaaai vaikka suihku onkin erilainen ja sitä ei voi irrottaa seinästä. Öö tai vaikka kaikki onkin aika isänmaallisia (lippuja iha joka paikassa, jenkkilipun värisiä liinoja roikkuu terassilla). Ja vaikka ennen ruokailuun ryhtymistä pistetään kädet ristiin ja kiitetään Jumalaa. Ja mitäs vielä, vaikka kaikki onkin superystävällisiä ja nauraa kun kuulee mun sukunimen.

Niin siltikään ei tunnu oudolta. Vaan ihan tavalliselta.

Kiitti & kuitti, miitti & muitti!

Siljasilperöinensillisimpukkasähläsimbesimba