Nyt on sit jussit vietetty! Oli tosi kivaa olla kaveriporukalla <3
Sain muuten tietää tässä että mulla ei olekaan vielä ensimmäistä perhettä, et kai ne sit teki vaan niin että laitto jonkun perheen nimen papereihin jotta ne sai lähetettyä ne mulle. Ja en saa kyseltyä tästä ennen kun se nuorisovaihtoasiamies jenkeistä pääsee lomaltansa :D no eipä tässä mulla oo mikään kiire, tärkeintä on se etten joudu asumaan jonkun sillan alla! :D
ja lähtö senku lähenee... vajaa 6 viikkoa jäljellä Suomessa majailua. Ja mitä ihanampi kesä täällä tulee vietettyä, sitä vaikeempaa on lähtee. Mut mä pidän kyllä pippalot ennen lähtöä!<3
-kesätyttö simpula
25.6.2011
19.6.2011
Paperit jenkeistä = viisumia hakemaan = paperisota
HUOKAUS!
Sain siis tärkeitä papereita jenkeistä tossa eilen ja ei herranjestas miten sekavaa tää touhu on. Tai siis mä kyllä varmaan saan sen ite jotenkin sekavaks. Niissä papereissa oli se tosi tärkee viivakoodipaperi, mistä puhuttiin Lahdessa, ja siinä on koodi jonka avulla voi hakea viisumia. Ja se viisumi on tosi vaikee (mun mielestä). Mulla meni se 2h kun varasin netin kautta mun siskon poikaystävän avulla viisumihaastatteluun aikaa, joka on Helsingissä Amerikan suurlähetystössä. Huhhuh! Siinä kyllä kysyttiin ihan kaikki mahdolliset asiat multa mitä vaan voi kysyä, ja miljoonat tiedot tuli sinne kirjotettua. Oon ihan sekasin kaikista koodeistaki. Ja sit pitäis jotain maksujakin maksaa. Voi hyvää päivää. On joku sevis-maksu, sit joku mrv-maksu, ja sit pitää maksaa itse haastattelussa joitakin dollareita. Ööh? Onneks mulla on mahtavat tukijoukot enkä näitä ihan yksin joudu selvittelemään...
sit sinne haastatteluun pitää ottaa mukaan myös englanninkielinen todistus mun kaikista suoritetuista kursseista lukiossa ja kuva mun pärstästä, joka on 2 x 2 inches kokoinen (5cm). Tarkkaa on! :D Ainiin ja yhden tyypin yhteystiedotkin pitää olla mukana.. Miten mä selivän näistä mun lahopääni kanssa!
Papereiden mukana sain myös tietää mun ekan perheen. Mun vastaanottavalla klubilla on ollu vaikeuksia löytää mulle ekaa perhettä, koska mulla on kissa- ja koira-allergia, ja sattumoisin lähes kaikilla on koira lemmikkinä. Miten voi olla mahdollista! 3500:n ihmisen kaupunki (tai kylä enemmänki) ja kaikilla koira. Hehheh. Ja nyt sillä mun ekalla perheellä on koira. En tiedä sitten asuuko se ulkona vai mienaako ne vanhemmat pistää mut asumaan johonkin koppiin ulos.. :D Noh, ei auta muu ku ottaa ihan sairaasti lääkkeitä mukaan; tosin voihan olla, että se koira on enimmäkseen ulkona. Tosiaan joo siinä perheessä on vaan vanhemmat, Randy ja Carrie, ja niillä on kolme lasta jotka on jo muuttanu pois kotoa. Mä oon facebookissa jutellu niiden lapsen Rileyn kanssa, mutta se keskustelu jotenki lopahti, ja nyt ku kysyin siltä että onko sen vanhemmat mun eka host perhe, se ei oo vastannu mitää :D toivottavasti mä kuitenkin oon toivottu vaihtari, ku jotenkin tuntuu että siellä on tosi vastahakoista porukkaa hostaamisen suhteen.
Tällasia tunnelmia joooo... Oon tosi sekasin ja mua oikeestaan pelottaa välillä tosi paljon tää koko homma. Ei sillee jännitä vielä, mut pelottaa. Toki oon sillee innoissani, mut mulla on ollu niin paljon tekemistä etten oo ehtiny vielä asennoitua siihen kunnolla, että oikeasti lähden. Voi jestas sitä itkun määrää kun lähtö lähenee.. Hei, enää alle 50 päivää.
jeejeejee-kesätunnelmissa,
Silja
Sain siis tärkeitä papereita jenkeistä tossa eilen ja ei herranjestas miten sekavaa tää touhu on. Tai siis mä kyllä varmaan saan sen ite jotenkin sekavaks. Niissä papereissa oli se tosi tärkee viivakoodipaperi, mistä puhuttiin Lahdessa, ja siinä on koodi jonka avulla voi hakea viisumia. Ja se viisumi on tosi vaikee (mun mielestä). Mulla meni se 2h kun varasin netin kautta mun siskon poikaystävän avulla viisumihaastatteluun aikaa, joka on Helsingissä Amerikan suurlähetystössä. Huhhuh! Siinä kyllä kysyttiin ihan kaikki mahdolliset asiat multa mitä vaan voi kysyä, ja miljoonat tiedot tuli sinne kirjotettua. Oon ihan sekasin kaikista koodeistaki. Ja sit pitäis jotain maksujakin maksaa. Voi hyvää päivää. On joku sevis-maksu, sit joku mrv-maksu, ja sit pitää maksaa itse haastattelussa joitakin dollareita. Ööh? Onneks mulla on mahtavat tukijoukot enkä näitä ihan yksin joudu selvittelemään...
sit sinne haastatteluun pitää ottaa mukaan myös englanninkielinen todistus mun kaikista suoritetuista kursseista lukiossa ja kuva mun pärstästä, joka on 2 x 2 inches kokoinen (5cm). Tarkkaa on! :D Ainiin ja yhden tyypin yhteystiedotkin pitää olla mukana.. Miten mä selivän näistä mun lahopääni kanssa!
Papereiden mukana sain myös tietää mun ekan perheen. Mun vastaanottavalla klubilla on ollu vaikeuksia löytää mulle ekaa perhettä, koska mulla on kissa- ja koira-allergia, ja sattumoisin lähes kaikilla on koira lemmikkinä. Miten voi olla mahdollista! 3500:n ihmisen kaupunki (tai kylä enemmänki) ja kaikilla koira. Hehheh. Ja nyt sillä mun ekalla perheellä on koira. En tiedä sitten asuuko se ulkona vai mienaako ne vanhemmat pistää mut asumaan johonkin koppiin ulos.. :D Noh, ei auta muu ku ottaa ihan sairaasti lääkkeitä mukaan; tosin voihan olla, että se koira on enimmäkseen ulkona. Tosiaan joo siinä perheessä on vaan vanhemmat, Randy ja Carrie, ja niillä on kolme lasta jotka on jo muuttanu pois kotoa. Mä oon facebookissa jutellu niiden lapsen Rileyn kanssa, mutta se keskustelu jotenki lopahti, ja nyt ku kysyin siltä että onko sen vanhemmat mun eka host perhe, se ei oo vastannu mitää :D toivottavasti mä kuitenkin oon toivottu vaihtari, ku jotenkin tuntuu että siellä on tosi vastahakoista porukkaa hostaamisen suhteen.
Tällasia tunnelmia joooo... Oon tosi sekasin ja mua oikeestaan pelottaa välillä tosi paljon tää koko homma. Ei sillee jännitä vielä, mut pelottaa. Toki oon sillee innoissani, mut mulla on ollu niin paljon tekemistä etten oo ehtiny vielä asennoitua siihen kunnolla, että oikeasti lähden. Voi jestas sitä itkun määrää kun lähtö lähenee.. Hei, enää alle 50 päivää.
jeejeejee-kesätunnelmissa,
Silja
Tilaa:
Kommentit (Atom)